It's about what you doing
It's all about where you going
No matter where you've been
Let's go
(Calvin Harris - Let's go)
Mulle tuli lenkillä yhtäkkiä kauhee läskiahdistus ja sellanen oon niin paska luuseri fiilis. Inhoon itteeni ,kun oon taas syöny liikaa äääääää. Sitten jotenkin havahduin kuunteleen kappaleen sanoja, joka soi kuulokkeista, ja noi tuli sieltä. Sain ajattelemisen aihetta. Mun pitää panostaa siihen mitä teen nyt, mitä syön nyt vai syönkö mitään, ja lopettaa eilisen murehtiminen. Jos teen nyt oikein, huomenna oon jo lähempänä tavoitetta laihuutta.
Sain tosta kappaleesta jotenkin lisää voimaa jatkaa ja jatkaa juoksua aina vaan kovemmin.
Juhannuksesta en jaksa paljoa mainita. Sukulaiset oli niin humalassa, että hävetti kun poikaystävä näki sen session. Oli kyllä muuten ihanaa olla kullan kanssa mökillä, ottaa aurinkoa ja nukkua ihan lähekkäin <3
Syömisestä... lihoin, ällöttävää. En osaa enää syödä ollenkaan normaalisti, joko lasken jokaisen suupalan tai sitten ahmin. En uskalla mennä vaa'alle huomenna, ehkä ylihuomenna sitten :(
Tää video lämmitti kyllä sydäntä, ja kappalekin on hyvä :)
Koirat <3
Mun on pitänyt jo aikasemmin kertoa, mutta nyt vasta tästä postauksesta tuli mieleen, että sain vihdoin kerättyä itsevarmuutta (öh,voikohan noin edes sanoa :/) niin paljon, että pystyin lähteä taas juoksemaan. Suurin kiitos sun kommentille silloin :) Ja muutenkin kun luin sun postauksia uudestaan läpi, niin sain kerättyä hirmuisesti rohkeutta :) Tää tuntuu varmaan aika mitättömältä jutulta, mutta mulle se on aika iso juttu :D Joten iiiso kiitos sinulle! :)
VastaaPoistaMutta samalla mua harmittaa sun puolesta. Jotenkin pelottaa, että jos sä laihdut niin paljon, että se on jo vaarallista :(
---- Ööh, kirjotin hirveen romaanin äsken tähän, mutta jotenkin se ei tuntunut hyvältä sanoa niin kuin tähän kirjotin. Mutta lyhyesti, mä pelkään ihan hirveesti, että musta tulee läski, joten mä tiedän myös miltä se tuntuu kun alkaa ahmimaan ja syö kaikkea mahollista ja sitten se alkaa ahdistaa ja haluaa ne kaikki läskit itsestään pois. Sustakin varmaan tuntuu siltä ettei melkein ikinä ole tyytyväinen itseensä? Öh, paitsi ehkä silloin kun on liikkunut paljon ja onnistunut syömään niinkuin on suunnitellut.
Tarvitsisi varmaan vain hirvittävän hyvän itsekurin, niin voisi olla varmaan vähän helpompaa...? En tiedä.
Kauhean sekava ja outo kommentti, kun ei tiedä oikein mitä sanoa kun tuntuu niin hirveän samalta, mutta silti tuntuu jotenkin erilaiselta tai sillai :)
Jii, ja toi koiravideo<3 Oon joskus sen nähny, mutta olin ihan unohtanut sen. Ihana<3
Aivan mahtavaa! :D Oikeesti kiva kuulla, että rohkaistuit lähteen lenkille, ja kiva jos musta oli vielä jotain apuakin :)
VastaaPoistaJa ei tervi pelätä, mulla on niin huono itsekuri, että tuskin laihdun ikinä, ainakaan kauheesti. En tiedä miks haluaisin niin kovasti olla laiha, siitä on tullu sellanen iso päämäärä. Ajattelen kokoajan ruokaa ja liikkumista, koska pelkään että lihoon muuten sellaiseksi kuin olin ennen, ja sitten kun sitä ajattelee kokoajan niin jossain vaiheessa kontrolli pettää ja ahmin. Luultavasti jos söisi ihan normaalisti ja lopettaisi sen hirveän kontrolloimisen, ei tulisi mitään ahmimiskohtauksia. Äh en oikein osaa selittää.
Varmaan aika monilla tytöillä on samanlaisia ongelmia, ja harva tuskin on tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Pitäisi kai vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Se vaan tuntuu liian ylivoimaiselta.