sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kuolen tähän itseinhoon

Oon itkenyt, oon ollut niin ahdistunu, että välillä mietin voiko tähän kuolla. En oo pystynyt edes tuleen kirjottamaan tänne, oon niin epäonnistunut, niin huono ja niin lopussa.
Vihaan itteeni. Vihaan kaikkee mun kehossa. En halua olla näin läski. En halua elää näin.

Oon syönyt tänään
3 leipää, joissa juustoa ja kurkkua
maustamatontajogurttia, mysliä ja viinimarjoja
digestivekeksi
makaroonilaatikkoa, ketsuppia (yök yök yök)
ruisleipä
4 viinirypälettä
3 karkkia

Ja kello on vasta puoli 5

Eieieieieieieiiii. En syö tänään enää YHTÄÄN MITÄÄN ja se on lupaus, ja lupauksista pidetään kiinni, jos haluaa laihtua.



Alkuviikosta mulla oli ihan hauskaa, näin aika paljon kavereita ja oli kivaa. Mun on vaan pitäny jo pitkään tehdä yks tärkee juttu Se olis pitänyt palauttaa eilen, mutta en oo vieläkään saanut sitä valmiiksi. Oon pyytänyt äitiltä apua, mutta se vaan huutaa ja puhuu niin ilkeesti, ja kun mä itken niin se huutaa siitäkin. Ei susta oo mihinkään.
Mun on pakko saada se tänään valmiiksi, koska huomenna lähetään poikaystävän perheen kanssa risteilylle. Sekin ahdistaa. Sen sisko on niin täydellinen, ja mä oon pelkkä ällöttävä läski luuseri. Vihaan itteeni ehkä eniten silloin kun oon poikaystäväni perheen seurassa. Se on ihan kamalaa, kun asia on niin. Musta tuntuu, että ne ajattelee kokoajan kuinka läski oon, kuinka kamala ihminen ja tyttöystävä oon. Ehkä musta vaan tuntuu siltä. Ne on aina tosi kilttejä mulle, mutta tiedän, että ne ei näytä sitä mitä ne oikeesti ajattelee musta. Mun on vaikee olla sellasten ihmisten kanssa. En tiedä ajatteleeko ne musta oikeesti hyvää vai pahaa. Esittääkö ne.

Ja sen sisko on itse täydellisyys. Kaikille niin kiltti ja ihana, täydellinen vartalo ja täydellinen muutenkin. Poikaystäväni kohtelee sitä niin hyvin. Ei se ikinä sanois niin kamalia asioita suuttuessaan sen siskolle kuin mulle. En ikinä haluais mitään pahaa poikaystäväni siskolle, en todellakaan, en vaan haluais olla itse näin huono. Oon kateellinen vaikken sais olla, ja se ahdistaa. Oon vihanen itselleni.

Mutta nyt lenkille, jos vaikka saisi tän ällöttävän olonkin pois :)

2 kommenttia:

  1. Liityin lukijaks! Luin sun vanhojakin tekstejä, ja ihan pakko rehellisesti sanoa että uskon oikeesti että oon ihana ja kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin!
    Voimia tulevaan.. <3

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos, tollaset kommentit piristää aina!!
    Rupesin heti selaileen sun blogias ja vaikutti tosi hyvältä taidan alkaa lukijaks :)
    Voimia myös sulle <3

    VastaaPoista