I'm happy :)

Poikaystäväni juhlat meni loppujen lopuksi ihan hyvin. Siellä oli paljon rennompi tunnelma mitä odotin ja stressasin ihan turhaan. Tuntu niin ihanalta antaa pusu komeelle ylioppilaalle, ja tuntu ihanalta istua kullan vieressä kun tunnen itteni sen rinnalla niin pieneks ja hennoks. Olin myös onnellinen, koska se tykkäs ihan hirveesti mun antamasta lahjasta, ja kaveritkin oli kehunu sitä. Mietin ihan hirveen pitkään mitä ostaisin ja säästin rahaa, joten tuntu kivalta onnistua.
Voisin tässä kertoa vähän enemmänkin poikaystävästäni ja meidän suhteesta. Kultani keho on mielestäni aivan täydellinen. Mies on pitkä ja levee harteinen, urheilullinen ja lihaksikas. Luonteeltaankin se on aikas unelma, sellanen romanttinen ja fiksu. Tärkeintä on kuitenkin, että tunnen itseni rakastetuks ja tärkeeks mieheni kanssa, ja rakastan sitä niin paljon, etten vois ikinä kuvitella elämää ilman meitä.

Sitten tänään oltiin meillä, ja oli kyllä aivan ihanaa. Suhteemme varjopuoli onkin ne huonot päivät, joita tulee eteen joskus vähän liiankin usein. Olemme todella läheisiä ja tiedämme toisistamme oikeastaan kaiken, niin vahvuudet kuin heikkoudetkin, joten toista on aivan älyttömän helppo satuttaa kiukuspäissään. Poikaystäväni huonoja puolia ovat, kun se tulee niin helposti mustasukkaseks, ja välillä sillä on kauhee tarve hallita mua. Ehkä sen vois tulkita välittämiseksikin, mutta tälläsistä asioista meille tulee helposti riitaa. Lisäksi mies on kauheen hyvä väittämään vastaan ja jyräämään muut, joten usein jään riidoissa kakkoseks. Muutaman kerran on tullut niin iso riita, että poikaystäväni on sanonut jotain todella kamalaa, ja itsetuntoni on romahtanut kerralla aivan pohjalle. Sen jälkeen olen monena iltana itkenyt itseni uneen ja tuntenut muutenkin aivan hirveää ahdistusta, vaikka poikaystäväni onkin pyydellyt kyynel valuen anteeksi. Vain aika auttaa silloin, ja lopulta pystyn tajuamaan, ettei se oikeesti tarkottanut sanojaan.
Tän päivän kaltasia päiviä pitäis olla enemmän <3

Olemme molemmat aika hankalia ihmisiä, ja molemmilla on ollut rankkaa. Ei ihan samallatavalla rankkaa, mutta kuitenkin. Poikaystävälläni on suuri tarve pärjätä kaikessa, olla paras joka asiassa. Luulen, että se johtuu ala-asteella koetusta koulukiusaamisesta. Sellainen jättää ihmiseen arvet, ja eikä kultanikaan itsetunto ei ole mistään parhaimmasta päästä, vaikkakaan sitä ei helposti huomaa. Poikaystävälläni on tapana liioitella jo valmiiksi hyviä suorituksia, ja sen itsetunto on tosi sidoksissa niihin.

Kumpa vain ymmärtäisit, että oot täydellinen sellaisena kuin oot. Rakastan sua.