perjantai 15. kesäkuuta 2012

Asiat vois muuttua

Tää viikko on kulunu pienoisen ahdistuksen merkeissä. Avaan aamulla silmäni ja ensimmäinen ajatus on voi kumpa olisin vaan nukkunu pois, en oikeesti jaksa nousta ylös, en jaksa hengittää, en jaksa olla olemassa.
Painosta ja syömisestä en jaksa mainita mitään, ahdistaa liikaa, ja eipä tässä edes oo mitään mainittavaa kun mikään ei oo muuttunu :(



Mua harmitta kun ei nähdä poikaystäväni kanssa paljon yhtään enää. Kaikki on niin muuttunu tän mun ekan lukiovuoden aikana. Molemmilla oli kokoajan hirvee stressi koulusta, ja kauhee kiire muutenkin. Huomasin ettei tää suhde tuntunu enää samalta, mutta aattelin että kaikki muuttuu sitten viimestään kun on loma. Mutta mites kävikään? Ollaanko nukuttu ehkä yhesti vai kahesti yhessä, kun vuosi sitten oltiin kokoajan kiinni toisissamme. Ei tehä enää yhtään mitään, kun aikasemmin pyörittiin kokoajan meijän yhteisten kavereiden kanssa rannoilla ja kaupungilla. Kaikki on vaan kadonnu.
Ja se valittaa, kun mun kanssa ei oo mitään tekemistä, kun mä vaan löhöön sängyssä kokoajan. Oon yrittäny ehdottaa vaikka mitä pyöräretkee, kaupungille menoo, grillausiltaa kavereiden kanssa ja kaikkee, mutta herra ei pistä tikkuakaan ristiin minkään asian eteen. Huomiseksikin ehdotin, että mentäis yhessä kaupungille ja leffaan ja sit mentäis niille yöks, no joo ehkä vois mennä leffaan, mutta oon aika väsyny niin ehkä sun ei kannata tulla meille yöks... mutta silti äsken kun soitin sille niin se vietti velipuolensa kanssa hauskaa iltaa, sen kanssa se kyllä jaksaa viettää aikaa vaikka koko yön. Tuntuu niin turhalta ja ei-halutulta.

Haluaisin käpertyä sun kainaloosi, tuntea oloni turvallisekis ja rakastetuksi, olla tärkeä.
Saisinpa sut takaisin.


Mutta oon ilonen, koska pääsin hieman shoppaileen pari päivää sitten, ja värjäsin hiukseni tumman ruskeeks, aikasemmin ne oli sellaset punertavat niin ihan kivaa vaihtelua :)

aaa rakastan näitä kenkiä

Niin ja iloiseks tuun myös siitä kun täällä on jo muutama lukijakin :)
Piristää aina päivää kun tulee kirjoittelemaan tänne.


2 kommenttia:

  1. Sä vaikutat jotenkin tosi varmalta tai sillai :) Ja oot selvästikin (kai?) tosi liikunnallinen, kun käyt juoksemassa ja pyöräilemässä. Niin aattelin ihan kysyy vaan tällai, että onko sun helppoo lähtee vaa juoksee ja tehä lenkki? Kun mulla tuntuu että itsetunto on niin nollilla, että en enää kertakaikkiaan pysty lähtee juoksee. Kun se ois vaan niin ihanaa mennä vaa sillai rennosti ja juosta. Mut must tuntuu et kaikki kattoo ku juoksen ja sit hävettää ja nolottaa. Itsetunto ei vaan riitä. Sitte tulee illalla just kauhee ahdistus ku ei oo pystyny lähtee juoksee. Ja itelläki tuntuu just sillai et taas tuli läskii lisää... Mut siis äää. Vaikeeta selittää. Onks sulla ikinä tollasii fiiliksii, vai onks aina sillai helppo vaa lähtee juoksee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että vaikutan varmalta, tai siis kun yleensä oon niin hukassa aina ja sellanen epävarma ittestäni ja kaikesta mitä teen :)

      Mulla on kaks eri reittiä mitä juoksen, ja kun asun aika korvessa niin ei tuu yleensä niin paljoo ihmisiä vastaan. Mut sitten kun oon joskus aatellu että menisin jonkin toisen lenkin tonne keskustaan päin, niin tulee sellanen kauhee olo että en mä sinne voi mennä juokseen ku siel on niin paljon ihmisiä, että tiiän varmaankin mitä tarkotat :) Itelläni oli muutenkin ihan hirveen vaikeeta aluks toi lenkkeily kun en meinannu millään jaksaa juosta, mutta silti vaan sitkeesti lähin lenkille ja jos en jaksanu koko matkaa juosta niin kävelin välillä. Lopulta pääsin sitten siihen pisteeseen, että aattelen kaikkee muuta kun juoksen enkä edes huomaa kun oon jo perillä. Ja nykyään mun on aika helppo yleensä lähtee lenkille, välillä jopa nautin siitä :)

      Kannattaa kuunnella samalla musiikkia ja vaikka aluks ihan vaan kävellä muutaman kerran se lenkki, ja sitten vasta kokeilla juosta. Jos jotenkin pääsee sellaseen omaan ajatusmaailmaansa, niin ei kiinnitä enää niin paljon huomiota siihen ympäristöön. Ja ite tykkään käydä välillä aamusin lenkillä kun sillon on ainakin ihan rauhallista.

      Mutta ei juoksu oo ainoo laji maailmassa, jos se ei tunnu hyvältä niin kokeile jotain muuta. Tärkeintähän ois että siitä liikunnasta nauttis :D

      Poista