Syömisetkin on ollut ihan siedettäviä, kuitenkin sen verran suuri kalorimäärä etten kehtaa sitä tänne edes laittaa.
En kuitenkaan voi olla millään tavalla tyytyväinen koska oon viimeset 3 päivää mässäilly niin paljon etten ole edes ruokapäiväkirjaa pitäny, enkä todellakaan oo uskaltautunut vaa'alle. Ahdistaa, ja itseinho vaan kasvaa ja kasvaa.
Niin olin siis perjantaina poikaystäväni kanssa leffassa, lauantaina kavereideni kanssa ja sunnuntaina näin yhtä mun tosi vanhaa kaveria. Vähän vaikee siinä yrittää laskee kaloreita. Ja niin kuin jo aikaisemmassakin postauksessa sanoin, mun on vaikee olla mun kavereiden kanssa kun aina me syödään. Jotenkin vedän siinä porukassa sellasta "roolia", esitän että oon normaali itsevarma tyttönen, vaikka oon ihan muuta. Sitten siinä porukassa on yks sellanen tyttö, joka laskee aina kaloreita ja kertoo kuinka paljon on liikkunut sinä päivänä, sillä on varmaankin vähän samanlaisia ongelmia kuin mulla. No mä sitten kuitenkin oon aina silleen, miks nyt jotain kaloreitra pitäis laskee. Välillä jopa nautin siitä, lapan sipsiä ja mässyä kurkusta alas, ja esitän etten välitä vaikka niissä ois kuinka paljon kaloreita. Mua jonkin verran houkuttaa sellanen ajatus, että olisin jonain päivänä tosi laiha, mutta silti söisin muiden seurassa hirveesti, ja sitten ne kateellisena ihmettelis miten pysyn niin laihana. Mutta pah, en ansaitse syödä.
Vietän aina joka vuosi juhannuksen mökillä. Siellä on kaikkia sukulaisia ja monia niistä nään vaan silloin juhannuksena kun meen sinne. Ja joka ikinen vuosi mietin, että ens vuonna haluan olla laihempi, haluan että ne kysyy oonko mää laihtunu.
Toisaalta sinne mökille on kauheen kiva lähtee, mutta toisaalta ei sitten kuitenkaan. En edes uskalla ajatella sitä ruokamäärää. En halua syödä, en halua lihoa, mutta toisaalta en halua pahoittaa kenenkään mieltä, enkä halua että kukaan ihmettelee. Tänä juhannuksena mun poikaystäväkin tulee sinne, ja aika jännää kun se näkee kaikkia mun sukulaisia. Ja jotenkin tuntuu kauheen aikuiselta kun on poikaystävä jonka vieressä nukkua ja jota esitellä kaikille :)
Toivon vaan että saan pidettyä itteni kurissa enkä ahmis. Mun pitää haluta niin paljon olla laiha, etten sorru. Mun pitää olla vahva.
Toi on niin totta.
Mitä järkee syödä suklaapala kun se on hetken päästä jo nielaistu ja se sulaa mahassa ja muuttuu läskiks. Vaikka se maku onkin aivan ihana, niin se on vaan hetkellistä, kun taas laihasta vartalosta voi nauttia kokoajan. Tää pitäis vaan muistaa sillonkin kun on ottamassa sitä suklaapalasta.
Teen mitä tahansa, MITÄ TAHANSA, että musta tulee laiha. Kaikista laihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti