En oikeesti enää jaksa. Oon ihan stressaantunut, vaikka nyt on loma. Ahdistaa kokoajan ja itken ihan hirveesti, varmaan tunnin välein. Kotona olo on ihan kamalaa, kaikki on vaan niin kuollutta. Jos joku avaa suunsa niin sieltä tulee aina jotain pahaa, tiuskimista, vittuilua, huutamista... Pikkuveljee ei paljon näy, se vaan luuhaa jossain kavereidensa kanssa. Tuntuu, että äiti ja iskä ei välitä paskan vertaa. Oon oikeesti sanonukki monta kertaa, että mulla on ihan hirveen paha olo, mutta ne ei reagoi siihen millään lailla. Täänänkin sanoin äitille, että alan oleen ihan hirveen stressaantunut taas (viimeks kun olin niin se päätty viiltelyyn ja lopulta sairaalaan) ja se oli vaan että yritä rentoutua. Mitä vittua, mun mielestä toi on jo aika selkee avunhuuto, vinkki että mulla on tosi paha olo. Auttakaa mua, olkaa mun tukena, rakastakaa mua, välittäkää musta, järjestäkää kaikkee kivaa yhdessäoloa. En mä ansaitse mitään.
Mun jalassa on nyt pienet naarmut. Mä oon niin monesti luvannut poikaystävälle, että se on loppu en tee sitä enää, ja olin niin pitkään vahva ton asian kanssa. Mutta ei kyllä suoraan sanottuna edes kaduta. Jotenkin se vaan helpottaa ihanasti hetken. Huomenna varmaan sitten jo kaduttaakin ja vihaan itseeni entistä enemmän.
Ei kai se oo mikään ihme, että läskit ei lähe kun keho kärsii stressistä. Ahdistaa. Itkettää. Vihaan mun kehoa enemmän kuin koskaan. Mikään muu ei auta kun kunnon painon pudotus, laihtuminen.
vitunpaskasaatananluuseriepäonnistujaläskiläskiläskiläskiläskiläskiläskirumaläski
Vituttaa tällänen itsesäälissä rypeminen. Huomenna en syö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti