Suuri kivi putosi mun sydämeltä...

Yksi viiva. Thank god en oo raskaana. Panikoin turhaan. Oikeesti en osaa ees kuvailla sitä tunnetta kun kaikki se pelko katos mun sisältä. Huh huh :)

Eilinen postaus oli vähän sekava, joten yritän nyt petrata. Poikaystävä lähti siis armeijaan, ja kauhee ikävä kokoajan. Me soitellaan yleensä niin paljon ja nyt ei sitten voidakkaan, ja nähdään vaan silloin kun se tulee lomille. Onneks niillä on kuitenkin melkein joka viikonloppu lomaa :) Olin eilen kattomassa sitä siellä ja se kuri on kyllä kova. Kasvaapahan ainakin miehiks siellä. Oli vaan vaikee lähtee sieltä, antaa viimenen pusu, ja mietin siinä kuinka vaikeeta se on sitten kun lähen sinne vaihtoon. Toisaalta tässä pikkuhiljaa oppii oleen erossa ja ehkä se ei sitten tunnu enää ihan niin  hirveeltä olla erossa sitten kun mun lähtö koittaa.

Laihduttamisesta sen verran, että vituiks on menny. Aivan täysin. En oo uskaltanu käydä vaa´alla pariin päivään. Yhtenä aamuna paino oli noussu 3 kiloo, itkin, ahdistuin ja voin sanoo, että olin sitten niin lähellä ratketa viiltelemään. Pitäis saada nyt sellanen kunnon isku, että saisin kalorit alas!
Tällä viikolla mun pitäis saada pyörä huollosta, sitten alkaa läski lätistä. Tavoitteena olis 40 km lenkki. Jos saan jostain rahaa niin aattelin ostaa salikortin, vaikken siellä kauheesti tykkää käydäkään. Jotenkin toi pelkkä juokseminen ei auta. Jalat väsyy enkä pysty joka päivä meneen täysillä. Uimahalli on kiinni nyt kesällä, hööh.
Kohta alkaa myöskin uusi ruokapäiväkirja, joten ehkä siitäkin sais motia.

Laihuus

Tätä mä haluan

Tähän mä tähtään

Tän mä vielä saavutan

Laiha

Täydellinen

Kaunis

Tätä mä haluan enemmän kuin mitään muuta

En halua olla itsekäs, en halua tehdä pahaa mieltä äitille kieltäytymällä ruuasta, mutta kai mullakin on oikeus olla laiha, kaunis, onnellinen. Se musta tulee vielä. Tästä se lähtee taas. Tällä kertaa en luovuta! Oon vahva.