Alle 50 kg kun koulut alkaa

Tuntuu vähän siltä kuin pitäis alottaa koko laihduttaminen alusta. Taas löytää se kuri ja luottaa siihen, että pärjään ilman sitä leivän palaa, ilman sitä välipalaa ilman niitä herkkuja, ilman tätä kaikkee paskaa, ilman ruokaa. Ällöttävää tuntuu niin hirveen läskiltä ja lihavalta, painoa en ole vieläkään uskaltanut mitata, ahdistaa liikaa. Haluan ensin tuntea onnistuvani syömisissä ja liikkumisessa, haluan edes kaksi onnistunutta päivää, sitten vasta uskallan katsoa numeron, joka määrittää mielialani ja itsetuntoni. Yksi numero kertoo olenko ruma vai ihan helvetin ruma, olenko pelkkä huono epäonnistuja, vai täysin surkeapaskaluuseri. Tiedän, että numero, joka saisi minut hymyilemään edes hetken, ei ilmesty vaa'an ruudulle vielä pitkään aikaan.

Tänään oon epäonnistunut. En pahasti.
Olin töissä ja en oo ehtiny kunnolla liikkua (onneks siellä tulee kuitenkin seisoskelua ja kävelyä jonkin verran), koirien kanssa kävin 2 km kävelylenkillä, mutta siihen se sitten jäikin. Aattelin tehä nyt vielä kuntopiirin ennen ku meen nukkumaan, mutta ei siinä kyllä mulla ainakaan kauheesti kulu kaloreita. Harmittaa ku saankin pyörän vasta viikonloppuna. Ei perse oikeesti, tarviin jotain muuta liikuntaa kun lenkkeily, tarviin tekemistä.
Mun pitäis kyllä lukee yhtä koulukirjaa kun käyn sen kurssin itsenäisesti. Mulla on ollu koko kesä aikaa, mutta joo hyvin oon taas hoitanu. Jotenkin istuminen ja lukeminen... ei siinä kuluta kaloreita.

Jossain postauksessa laitoin tavoitteeks, että alle 50 kg kun koulut alkaa. Jos pääsen siihen tavoitteeseen, niin menen peilin eteen ja sanon itteleni oon laiha, oon kaunis, oon vihdoin onnistunut. Lupaan sanoa myöskin poikaystävälleni, että pidän mun vartalosta. Lupaan. Ja ostan uudet juoksuhousut!

 Voisko joku leikata nää mun läskimakkarat pois?